Kahden asunnon loukku

Tän postauksen otsikko vois olla myös tunarointia.

Sunnuntaina poolilla Iinan avain varastettiin - tai niin ainakin luultiin. Avaimessa lukee nerokkaasti kampuksen nimi ja huoneen numero, jotta avaimen mahdollinen löytäjä varmasti tietää mihin oveen avain käy.

Avainta metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, mutta maanantaiaamuna jouduimme marssimaan asuntolaa pyörittävän house sisterin puheille. (Yön yli pönkättiin ovi tuoleilla että varmasti ei voro pääse yllättämään.)

Päivä menikin taas odotellessa. Ensin odoteltiin house sisteria, sen jälkeen odotettiin autokyytiä lukkokaupoille. Tulikin jo lounasaika ja jouduimme lounaan jälkeen palaamaan kyytiä odottamaan. Sitten odottelimme asentajaa asentamaan uuden lukon. Asentajan aikataulusta ei ollut selvyyttä ja yllättäen meidät ohjattiin vaihtamaan huonetta viereiseen. Aloitimme muuttourakan ja ihmettelimme kertyneen tavaran määrää,

Uusi huone oli pienempi. Kirjoituspöytä oli sahattu kahtia ja puolikkaat oli sijoitettu eri puolille huonetta. Patjat olivat sänkyihin liian pienet, joten kannoimme patjat mukanamme huoneeseen. Huone kuului aiemmin pissakanadalaisille, joten päätimme hygieniasyistä luututa lattian huolella sekä pestä kaikki tasot. Verhoissa ei ollut kiinnityksiä joten vaihdoimme huoneista verhot päittäin. Toinen vaatekaappi oli hajalla, samoin toinen pistokkeista ja toinen valaisimista. Tunnelma oli aika lannistunut.

Urakan ollessa loppusuoralla, soi Iinan puhelin. Poolilta soitettiin avaimen löytyneen. Kipin kapin house sisterin pakeille ja lähettämään juuri saapunut lukkoseppä matkoihinsa. Iina lähti ylihintaisella riksalla avaimen hakuun ja Aino aloitti takaisinmuuton, vaihtoi verhot, kantoi patjat ja luuttusi lattiat.

Surkuhupaisa tilanne: yli tunnin urakka vain palataksemme lähtöpisteeseen, lukon hinnan verran köyhempänä. Silti illalla omassa huoneessamme päät tyynyyn painaessamme olemme tyytyväisiä.

Hemma bäst!

Vanha koti (hetken) tyhjillään

Uusi (tilapäiseksi jäänyt) koti. Huomaa kirjoituspöydän puolikas.