Kuulumisia

Viikko on mennyt todella nopeasti. Työpäivät kestävät 10 tuntia, ja pimeä tulee jo melkein heti kun pääsemme takaisin kampukselle. Arkipäivisin vapaa-aikamme kuluukin kampuksella Wi-Fissä roikkuen ja pyykkiä pesten. Meitä ennen vaihdossa olleet opiskelijat olivat kertoneet iltojen näin kuluvan, nyt vasta käsitämme mitä he tarkoittivat. Pitkän työpäivän jälkeen voimat ovat aika vähissä.

Toinen viikko synnärissä on mennyt jo enemmän rutiinilla. Ollaan jo alettu tottumaan sairaalan rutiineihin ja käytäntöihin. Asiat, jotka viime viikolla hämmensi (mm. välineiden ja hanskojen loppuminen kesken ja torakoiden juoksentelu ympäri sairaalaa), ovat alkaneet jo tuntumaan normaalilta. Viime viikolla jopa ostimme snackseja kesken synnytyksen saliin tupsahtaneelta kaupustelijalta. Maassa maan tavalla - heh.

Olemme päässeet hoitamaan erilaisia hätätilanteita mm. kouristelevia äitejä ja suuria verenvuotoja, sekä syöksysynnytyksiä joissa vauva yks kaks yhdellä supistuksella syntyy maailmaan. Voitte vaan kuvitella, että kiirettä pitää.

Olemme sentään saaneet jotain aikaankin tällä viikolla töiden lisäksi. Reissusuunnitelmat on selkeytyneet, ja nyt meillä on liput hankittuna Sambiaan Victorian putouksille, Lake of Stars -musiikkifestareille ja Zanzibarille rantalomalle.

Lippujen hankkiminen onkin ollut oma haasteensa. Täällä vain harvat asiat voidaan hoitaa netissä. Bussilippuja Sambiaan hankkiessamme meidät heitettiin riksalla bussiaseman taakse takapihalle, jossa myyjä itse kyhätyn tiskin takaa kirjoitti meille käsin liput. Saa nähdä pääseekö niillä perille saakka, tai ylipäätänsä bussiin. Sen verran afrikkalaiselta toiminta vaikutti.

Viikonloppuna olemme ottaneet rennosti. Tavattiin lauantaina Eurooppalaiset tytöt, joiden kanssa olemme menossa Lake of Stars -festareille. Käytiin heidän kanssaan Wildlife Centerissä katselemassa apinoita, krokotiileja, ja nähtiin pieni vilaus leijonaakin.

Sunnuntaina käytiin taas poolilla ja nyt oli Iinan vuoro käräyttää nahat. Käytiinpä vielä Malawilaisessa KFC:ssa, ja oli ihanaa saada pitkästä aikaa länsimaista roskaruokaa.