Weekend

Hola!

Aika on yhtäkkiä alkanut kulumaan hillitöntä vauhtia, eikä olla toviin ehditty kuulumisia tänne päivittämään. Viikonloppu oltiin reissussa Malawi-järven rannalla. Ihana reissu, vaikka immodiumia ja Aloe Veraa kuluikin :D :D :D

Oltiin yötä hauskassa backpackers lodgessa kanukkityttöjen kanssa, jotka viettivät viimeistä Malawiviikonloppuaan. Nautimme auringon paahteesta ja ihanasta rannasta. Ei meinattu uskoa olevamme järven rannalla, sillä rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin eikä vastarantaa näkynyt. Suuret aallot löivät rantaan ja vesi oli täysin kirkasta. Oli myös kiva istua rauhassa iltaa rantabaarissa ja myöhemmin nukahtaa aaltojen kohinaan.

Turistiranta oli siistitty versio hotelleineen ja virvoitusjuomineen. Toinen päivä vietettiin paikallisten rannalla, jossa lehmät ja vuohet käyskentelivät vapaasti kalastusveneiden ja -verkkojen välissä. Paikalliset pesivät pyykkiä rannassa ja levittivät ne kuumalle hiekalle kuivumaan.

Me valkoiset kalkkunat herätettiin aikalailla huomiota rannalla. Paikalliset nuoret kerääntyivät ympärillemme ottamaan valokuvia. Chitenje-kankaidemme äärelle tupsahti myös varsin viihdyttävä lapsikatras, jossa nuorimmat tekivät näyttäviä kuperkeikkoja ja mahaplätsejä hiekkaan meitä riemastuttaakseen. Lapset tykkäsivät myös nähdä kuvansa kännykässä ja olivat turhankin innokkaita kokeilemaan kännykän kosketusnäyttöä.

Paluumatka oli aikamoinen seikkailu. 100km matkaan meni nelisen tuntia eri kulkuneuvoilla. Alkumatka taitettiin auton lavalla pysähdellen n. 100m välein kyselemään ohikulkijoilta, mikäli he haluaisivat kyytiin. Lopulta saatiin lava täyteen (mm. haisevaa kalaa) ja päästiin kiihdyttämään kohti Saliman kaupunkia. Myös torilta tarttunut lehmänkakka Ainon kengänpohjassa haisi.

Salimassa noustiin minibussiin odottamaan, että auto tulee täyteen matkustajia ennen lähtöä. Ihmetellessämme ihmisten vaihtuvuutta bussissa joku osasi kertoa, että kuljettajat maksavat ihmisille siitä, että he istuvat bussissa hetken, jotta bussi näyttäisi täydeltä ja lähtövalmiilta. (Täällä siis ajoneuvot eivät liiku ennen kuin ovat viimeistä paikkaa myöten täynnä.) Lopulta saatiin bussi täyteen ja meidän takapenkkiläisten iloksi takakonttiin kannettiin vielä saavillinen auringossa muhinutta kalaa kärpäset seuranaan. Lopulta n. 40min kuluttua päästiin matkaan.

Matkalla nähtiin ehtaa Afrikkaa. Kuljimme halki pienten savikylien ja ihmetykseksemme ohi käveli myös ihmisiä jonkin sortin heimo(?)asusteissa. Päällään heillä oli mm. heinää ja lehtiä ja näyttivätkin lähinnä käveleviltä heinäpaaleilta keihäät käsissään. Emme ihan tätä osanneet odottaa :D

Lopuksi vielä kuvia reissusta

Autokyyti

Tämä söpöliini sisaruksineen viihdytti meitä rannalla

Päädyttiin extremereittiä pitkin turistirannalle

Backpackersin rantabaari

Tytöt

Day 11

Jälleen yksi synnäripäivä takana. Tänään nähtiin ensimmäinen Malawilainen perätilasynnytys sekä sitä seuraten ensimmäinen vauvan paineluelvytys. Yhden hengen huoneessa oli parhaimmillaan 12 henkilöä ja kaikki tuntuivat pidättävän hengitystä. Jollain tosin oli kännykässä musiikit päällä, sillä eihän nyt pidä liian totiseksi heittäytyä. Tilanteeseen nähden toiminta tuntui Malawilaiseen tapaan jopa tuskaisen verkkaiselta. Pään syntymässä tuntui kestävän ikuisuus, samoin elvytyksessä. Vauvan lopulta parkaistuaan ensi-itkut, alkoi osastolla villi ja riehakas voitontanssi riemunkiljahdusten säestämänä. Vastaanottotila täyttyi nauravista ja hihkuvista kätilöistä. Mekin riemuittiin.

Kaikki kunnia kuitenkin paikallisille kätilöille. Minimiresursseilla painetaan täällä kovaa duunia. Ollaan saatu todella hyvä ja ystävällinen vastaanotto ja saadaan apua ja ohjausta aina tarvittaessa. Kätilöillä on myös mahtavaa kokemusta ja kädentaitoa, vaikka monet toimenpiteet vaikuttavatkin meistä rajuilta. Joskus niin on vaan pakko toimia, joskus taas ei.

Day 10

Tää alkuviikko on mennyt synnäriin orientoituessa, pyykkiä pestessä ja nukkuessa. Muuhun ei hirveästi oo aikaa, työpäivät on tosi pitkiä.

Eilen kuitenkin oltiin kanadalaisten kanssa viereisellä kampuksella viettämässä tyttöjen iltaa. Oli ihana kokkailla ruokaa yhdessä ja juoda _kylmät_ oluet.

Jos eilinen ja toissapäivä oli synnäriin perehtymistä toisten ohjauksessa, niin tänään jouduttiin jo aikalailla pärjäämään omin nokkinemme.

Iltapäivällä tuli jopa tilanne, jossa saavuimme huoneeseen, jossa ei ollut kätilöä ja äiti ponnistaa. Siitä vaan hanskat nopeasti käteen ja koppia ottamaan.

Päivästä ylipäätään jäi tosi hyvä mieli. Kaiken kruunasi kätilöiltä saamamme hyvä palaute.

Lounastauko

Lounaspaikka

Lounas. Samaa tavaraa joka päivä. Lounaalla ja päivällisellä.

Täällä opittua. 10kg.

Day 8

Day 8

Eka päivä synnärissä takana. Päivä oli raskas ja pitkä. Synnytyssalityöskentely on antoisaa, mutta lopputulos ei aina ole toivottu, etenkään täällä.

Tunnelma on uupunut. Työvuoro oli niin kiireinen, että ei olla ehditty syömään aamupalan jälkeen ja seuraava ruoka tarjoillaan klo 18. Tämä ilta ollaan varmasti hissukseen ja mennään aikaisin nukkumaan.

Salissa oli kuitenkin kiva huomata, että osataan jo aika paljon. Kätilön torvea ei olla koskaan ennen käytetty, mutta eiköhän jutun juonesta saa täällä nopeasti kiinni, sillä muuta välineistöä ei juuri ole saatavilla kun talon doppleristakin on patterit loppu. Työskentelyolosuhteet ovat melko erilaiset, mutta pärjäsimme ensimmäiseksi päiväksi oikein hyvin. Synnyttäminen sinäänsä on ihan samanlaista kuin Suomessakin.

Yksityisyyden käsitys on tässä sairaalakulttuurissa hyvin erilainen kuin meillä. Synnytyshuone oli yhden hengen huone, mutta ovi kävi tuon tuosta, kun muut opiskelijat ja kätilöt tulivat kurkkaamaan tilannetta, vaihtamaan kuulumisia sekä kyselemään meidän poikaystävistä. Seuraava synnyttäjä saattoi myös tulla jo ovesta sisälle edellisen vasta pukiessa päälleen. Päivän naurut saatiin, kun kesken synnytyksen ovesta paukahti nainen myymään puheaikaa kännyköihimme. Kuulemma tämä on ihan tavallista ja joskus ovella kaupitellaan myös ruokaa.

Nyt tutimaan!

Synnytyshuone 5:n kätilöt vuoron jälkeen

Iina kampuksella työpäivän jälkeen

Day 6-7

Viikonloppu on mennyt rentoutuen ja Malawista nauttien kanadalaisten (ei pissa!!!) kavereidemme seurassa. Tytöt ovat olleet täällä 3kk ja lähtevät pian kotiin, joten ollaan otettu ilo irti heidän seurastaan ja Lilongwen tuntemuksestaan. Tuntuu että tytöt tuntevat jokaisen riksakuskin sekä torimyyjän ja ollaan saatu paljon järkevämpiä hintoja myyjiltä sekä kuskien yhteystietoja. Porukkamme herättää jokseenkin huomiota ja kaupungilla liikkuessa joka kulmalta kuuluu 'hello my friend' ja 'hello sister!'

Lauantai meni kaupungilla kierrellessä ja asioiden oikeita hintoja selvittäessä. Täällä kuuluu tinkiä (paljon) eikä olla siinä erityisen hyviä. Vanhan kaupungin vilkkailta toreilta siirryttiin lounaalle city centeriin, jossa on lähinnä virastorakennuksia sekä hienompia hotelleja. Lounas nautittiinkin ihanassa ravintolassa hienon ostoskeskuksen keidasmaisella sisäpihalla. Ravintolassa ruokalista, asiakaskunta sekä hintataso olivat hätkähdyttävän länsimaiset. Olisimme voineet olla missä tahansa Euroopan kaupungissa. Paikka oli niin hieno, että wc:ssä oli jopa istuinrengas, saippuaa sekä vessapaperia. Ilta pelattiin kampuksella korttia.

Sunnuntaina nautittiin runsas aamupala paikallisessa wildlife centerissä. Kanadalaisten lisäksi seuraa meille pitivät veikeät pikku apinat joiden touhuja oli hauskaa seurailla lähietäisyydeltä. Päivä meni erään hotellin uima-altaalla loikoillen ja helteestä nauttien. Ilta ollaan käytetty valmistautuen huomenna alkavaan synnytyssaliharjoitteluun. Jännittää !

Viikonloppu oli ihanan rentouttava ja nautinnollinen, joskaan ei erityisen Afrikkalainen.

Iina ja kanadalaiset ystävät

Aamupalaseura

Koitetaan saada vähän väriä pintaan

Day 5

Tänään herätyskello soi klo 5.45. Ohjelmassa oli tutustuminen Bwailan sairaalaan. Meille oli kerrottu, että koulubussi lähtee sairaalaan klo 6.45 ja tunnollisina opiskelijoina seisoimmekin pihalla jo klo 6.30 bussia odottamassa. Ohikulkevia koulukavereita nauratti, he olivat vasta pyyhkeet päällä matkalla suihkuun. Bussikuski saapui klo 6.55 ja aloitti klo 7.00 hyyyyyyyvin hitaan peruuttamisen koulun pihasta, jotta loputkin opiskelijat ehtivät kipittää liikkuvaan bussiin.

Bwailassa ei tiedetty mitä tehdä tai minne mennä, sillä opettaja ei ollut paikalla kertomassa millä harjoittelulla aloitamme. Olimme kolmen päivän ajan yrittäneet saada harjoittelujen aikataulut selville tuloksetta. Soluttauduimme muiden opiskelijoiden mukana synnytyssaliin ja aamuraportin jälkeen opettajamme saapuikin paikalle. Hän esitteli meille sairaalaa ja sovimme, että maanantaina aloitamme työt synnytyssalissa. Sairaala vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin Suomessa, odotamme mielenkiinnolla tulevia viikkoja. Opiskelijat ja työntekijät ottivat meidät iloisina vastaan, harjoittelusta tulee varmasti antoisa.

Maisemia kävelymatkalta

Riksalla kotiin

 

Day 4

Day 4

Vedet on olleet kampuksella parin päivän ajan kortilla. Väljillä suihkuista ja vesihanoista tulee tulikuumaa vettä, välillä jääkylmää ja suuren osan ajasta vettä ei ole tullut ollenkaan. Kertaalleen käytiin jäisessä suihkussa, siinä ei paljoa hoitoaineella läträilty. Sittemmin opimme, että kampukselta voi hyvässä lykyssä löytää myös toimivan suihkun, jota muut eivät vielä ole löytäneet kyseisenä päivänä - ja kellonaikana. Ettei homma olisi liian helppoa, niin toimivan suihkun sijainti aina vaihtuu ja sitä olemme metsästäneet pitkin kampusta. Meno on siis kuin tylypahkassa, koskaan ei tiedä mitä oven takana odottaa!

 

Pyykinpesua lämpimällä (!) vedellä

Päivän kohokohta oli kun kampusta kierrellessämme törmäsimme opiskelijoihin, jotka olivat lähdössä paikalliseen kylään suorittamaan community service nursingia, eli kartoittamaan kyläläisten terveystilannetta, asuinoloja sekä valistamaan kyläläisiä terveys-, puhtaus-, ja hyvinvointiasioissa kumoten samalla kyläläisten uskomuksia. Tytöt ehdottivat, että lähtisimme heidän mukaansa ja vaihdoimmekin uniformut päällemme pikavauhtia ja hyppäsimme bussiin.

Vaikka olemmekin pääkaupungissa, ei tarvitse mennä kauas löytääkseen savimajoista koostuvia pikkukyliä. Suurin osa kyläläisistä ei varmaan ollut koskaan nähnyt vaaleaihoisia ihmisiä ja erityisesti lapset olivat innoissaan alku-ujostuksesta toivuttuaan. Kylissä eletään niin vaatimattomasti, ettemme osanneet etukäteen kuvitella näkevämme vastaavaa pääkaupungissa. Aliravitsemus, sairaudet ja hygienian puute ovat kylissä arkipäivää. Silti puitteista huolimatta kylässä eletään ihan tavallista elämää.

Ihmiset kylässä olivat mitä sydämellisimpiä ja ottivat meidät mzungut - valkoiset - iloisina vastaan. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta saimme lämpimiä hymyjä ja kosketuksia osaksemme. Lapset olivat suloisia ja leikkisiä. Joitakin leluja oli kyhätty roskista ja nauravaiset lapset leikkivät piiloleikkiä kanssamme. Pienimmillä ei ollut vaatteita lainkaan, isommilla vaatteet olivat resuisia.

Näiden ihmisten tapaaminen herätti paljon ajatuksia. Vierailusta jäi todella hyvä ja lämmin, mutta toisaalta myös raskas mieli.

Kuvia ekoilta päiviltä

Matka lentoasemalta ja ensinäkymät Afrikasta

Meidän huone sotkuineen

Kävelymatka kaupunkiin

Kävelymatkalla kaupunkiin

Täällä on kuuma!

Vihdoin löydettiin ruokapaikka. Kuvassa nsimaa, kanaa, riisiä ja lihapataa

Aletaan oppia maan tavoille; väärän kokoisen sim-kortin saa helposti asennettua puhelimeen kynsiviilaa ja luovuutta käyttäen. Mallia otettiin paikallisesta puhelinkaupasta, jossa sim-kortteja leikataan villisti saksilla sopivan kokoiseksi.

Meidän wifi-tukiasema palmujen katveessa

Väsynyt, mutta onnellinen Iina pitkän lentomatkan jälkeen.

Day 3

Viime yönä herättiin viiden jälkeen kun ovea koputettiin pitkään. Avattiin ovi, ja sieltä kanadalainen vaihtari tuli määrätietoisesti sisään, kyykistyi ja pissasi meidän lattialle. Neitokainen ei suostunut lähtemään huoneesta, jota luuli omakseen. Onneksi meitä oli kaksi vastaan yksi, ja kannoimme kylmän rauhallisesti potkivan kanadalaisen ulos huoneesta. Ei ihan heti tullut mieleen, että myös tällaista voi täällä tapahtua.

Tänään ollaan nautittu Malawista. Ollaan kierrelty kauppoja ja toreja, ja etsitty ruokapaikkoja. Nyt kun suurin osa alussa hoidettavista pakollisista asioista on hoidettu niin elämä täällä alkaa näyttää sujuvan. Aurinko paistaa ja sää on polttavan kuuma, millaistahan on sitten marraskuussa?

Day 2

Phuuuuhhhh... Päivä on mennyt virallisissa merkeissä Malawilaisen byrokratian rattaissa pyörien. Eilen jäätiin ilman minkäänlaista perehdytystä, niin tänään sitten aamusta käveltiin hallintorakennukseen selvittämään reissumme kulkua.

Päivä sisälsi odottelua, odottelua ja odottelua sekä Nursing councilin haastattelun, josta meitä oli etukäteen varoiteltu. Addis Abeban kentällä synnytyksen hoidon teoriaa opiskellen käytetyt hetket eivät menneet hukkaan, sillä meidät todettiin oikeiksi kätilöopiskelijoiksi. Nyt saamme siis luvan kanssa työskennellä sairaalassa.

Päivän suurin haaste oli kurniva nälkä. Aloitimme virastorallin heti aamusta ja vapauduimme myöhään iltapäivällä. Lähdimme hajemaan ruokaa paikalliselta myyjältä, mutta ruoka oli jo loppu. Kuulimme muilta opiskelijoilta, että koululle ei enää jostain (?) syystä tule ruokaa. Onneksemme tapasimme mukavat kanadalaiset vaihtarit sekä heidän Afrikkalaiset kaverinsa, joiden kanssa lähdimme kaupunkiin pizzalle. Samalla kiertelimme autolla kaupunkia ja saimme hyvää käytännön opastusta.

Huomenna sitten mennään kaupunkiin hoitamaan kaikki ne asiat, jotka piti tänään tehdä, mutta joita emme ehtineet.

Päivästä jäi hyvä, mutta väsynyt mieli.

Aino & Iina

Day 1

Vihdoin Malawissa!

Matka tänne kulki Tukholman ja Addis Abeban lentokenttien kautta.
Jännitettiin loppuun asti, tuleeko matkatavarat Lilongween mukana, mutta kiitos Etiopian Airlinesin, kaikki meidän 80kg matkatavaroita odottivat lentokentällä.

Jo Ruotsissa vaihto Euroopan ulkopuoliseen lentoon tuntui hankalalta, mutta olisittepa nähneet Addis Abeban kentän! Jokainen lentokenttävirkailija ohjasi meidät vuorotellen eri kerrokseen (huom. kentässä on vain kaksi kerrosta), eri suuntaan ja eri portille. Lopulta löysimme metsästämämme gate no 12:n ja ihmisiä olikin jo kovaa vauhtia siirtymässä portilta bussiin. Missään opastaulussa ei kuitenkaan mainittu halaistua sanaa meidän pian lähtevästä lennosta ja gate 12:lla ei lukenut
matkan kohdetta tai kellonaikaa. Onneksi jäätiin vielä odottelemaan oman lennon tietoja, sillä portilta pakattiin muutama bussillinen matkustajia mm. Ruandaan sekä Mombasaan. Alkuun meitä ahdisti lentokentän huoleton tiedotustapa, mutta systeemi osoittautui kuitenkin ihan toimivaksi. Kun tuli boardingin aika, virkailija huikkasi portilta matkan määränpään ja päästiin siirtymään bussiin. Lentoloippujamme kukaan ei pysähtynyt erityisesti lukemaan, tärkeintä oli että sen sai repäistä. Jännitettiinkin vielä nousun aikana, että ollaankohan varmasti Lilongwen koneessa.

Sama epäjärjestelmällinen meno jatkui viisumihakemusten parissa, jossa saimme puolentoista tunnin aikana jonottaa kaikille tiskeille 1-5. Vikailijat olivat tarkkoja omista tehtävistään. Yksi hyväksyi hakemuksen, seuraava rahasti ja kirjoitti kuitin, kolmas leimasi, neljäs laittoi tarran passiin ja viides otti sormenjäljet laitteella, jonka nimi oli Tchnobrain.

Lentokentältä meidät haettiin koulun bussilla. Matkalla nähtiin apinoita, paljon ihmisiä tienvarsilla kaupittelemassa kaikkea koiranpennuista käytettyihin autonrenkaisiin. Maisemat olivat pysäyttävät. Tiesi heti olevansa Afrikassa.

Kampukselle saavuttiin väsyneinä ja saatiin avain huoneeseemme. Ilta menikin ihmetellessä.

Nyt hyttysverkkojen alle käpertyneenä.

Aino ja Iina

Terveisiä Ruotsista

Terveisiä Ruotsista!

Päästiin jo tänne asti.. Meininki tuntuu jo nyt eksoottiselta, mitenhän Addis Abebassa?
Edessä meillä on 10h lento Etiopiaan, jossa pikana vaihto Malawin koneeseen, lupaavaa.

Jahka päästään perille niin pyritään kertoilemaan kuulumisia tän meidän Viidakkorummun välityksellä. Edessä on siis kolme kuukautta kätilötyön harjoitteluja Malawissa, pitäkäähän peukkuja!

Terkuin Iina ja Aino!

Etiopian Airlines